talo on asuinsijaa ihmiskunnan. Talo on paikka, jossa ihmiset rentoutua rankan työpäivän, rentoutua ja vain itseään. Talossa ei ole venyttää ja aikataulujen vuoksi. Omistaminen talo on jokaisen miehen unelma ja suuri osa niistä saatavien tulojen sijoitetaan ostaa talon perhe ja oma itsensä. Talo on elämä aika investointeja. Talo on rakennettu periaatteessa tiiliä, kiviä, sirut, sementti ja puuta. Kyllä on myös olemassa puutaloja. Kuten säännöllisesti tiili ja sementti talot puutalot rakennettiin myös rento suunnitelma, mutta eivät ole yhtä konkreettisia kuin entisen yhden. Puutalot ovat yleensä löytyy kukkuloilla ja viileämpi ilmasto. Trooppinen tai sateinen ilmasto ei sovellu rakentamiseen puutaloja. Kylmässä ja kuiva sää maat puutalot ovat yleisempiä kuin trooppisissa maissa, joissa puutaloja on vain rahan haaskausta. Puutalot on rakennettu lankut puun liittyneet yhteen. Heidän suunnitelmansa ja ulkoasu on teknisesti erilainen kuin tiili taloa. Heidän lattiat ja seinät tehdään myös ylös puun. Kunnossapidon kustannuksiin puutaloja on paljon suurempi kuin ylläpito betoni taloja. Puutalot ovat yleensä rakennettu alue, joka on altis maa järisee ja maa dioja. Tämä johtuu siitä, puutaloja vähemmän haitallisten ihmishenkien ja omaisuuden, jos luonnonkatastrofi iskee kuin betoni taloja. Siksi yksi on todennäköisesti löytää puutalojen maan järistys vyöt maailman. Kylmässä maassa olemme todennäköisesti löytää puutaloja. Ilmasto tällaisten maiden sopii rakentaa puutaloja. Kuiva ja kylmä ilmasto ei sää puuta paljon ja siten longitivity talon säilyy. Puutalot ovat myös lämpimämpiä verrattuna tiili taloa. Näin kylmässä ilmastossa se pitää ihmiset lämpimämpi kuin puu ei helposti tulla kylmä ja lämpöä on loukussa talon. Puutalot ovat kalliita ja niistä on tullut hallussaan rikas ja kuuluisa, joka rakentaa puinen linnoja itse itsensä. Ihmiset ostavat kalliita puutaloja ja maatilat, jotka tulevat symboli niiden aristokratian. Ei ole väliä mitä talot on tehty silloin, kun ne ovat täynnä naurua ihmisiä siitä tulee taivaan perheen.
By: Ken Charnly